Potilas, lääkäri – ja koko terveydenhuolto sähköisen viestinnän haasteiden edessä!

Johanna Castrén

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä (YTHS) havahduttiin jo vuonna 1993 siihen, että opiskelijoilla oli konkreettisia toiveita saada apua verkon välityksellä. Vaikka tuolloin ei kukaan virallisesti ollut edes keksinyt käsitteitä eHealth tai Sähköiset terveyspalvelut osasivat teekkarit Tampereella jo ”vaatia” terveydenhuollosta palveluita sähköisesti. Teekkarit toivoivat mahdollisuutta saada kysyä sähköpostitse neuvoa heitä painaviin terveysasioihin. He perustelivat tarvettaan sillä, että ”kun me muutenkin istutaan koneiden äärillä, niin olisi tosi hyvä, jos voisimme kysyä neuvoja ammattilaisilta tietokoneen ääreltä – kynnys olisi matala ja saisimme sellaisia terveysasioita hoidettua, jotka muuten ehkä jäisivät hoitamatta ja voisivat pahentuakin…”

Tampereen YTHS:llä otettiin teekkarien esittämä uudentyyppinen terveysneuvontaidea vastaan ja käynnistettiin sähköpostilaatikossa toimiva terveysneuvonta. Opiskelijoiden piirissä menetelmä sai suosiota ja opiskeluterverdenhuollon toimijat havaitsijat nopeasti, että menetelmä on opiskeluterveydenhuoltoon sopiva ja toimiva lisäpalvelu. Sähköpostitoiminta laajeni nopeasti, kysymysmärät kasvoivat ja palvelua oli tarpeen kehittää – huomioida jatkuva kysymysmärän kasvu, arvioida toiminnan vaikuttavuutta ja tehokkuutta, huomioida siihen sijoitettava ”järkevänsuuruinen” henkilöstöresurssi jne.

Olin toiminut vuodesta 1998 sähköpostineuvonnassa yhtenä kysymyksiin vastaavana lääkärinä ja sain 2000-luvun alussa tehtäväkseni kartoittaa palvelun kehitysnäkyjä ja uudistustarpeita. Optimistisesti suuntasin toiveeni kirjallisuutta kohden ja ajattelen ”muutamalla haulla” Medline-tietokannasta selvittää, mikä tämänkaltaisen neuvovan sähköisen terveyspalvelun rooli osana potilaiden hoitoa parhaimmillaan olisi ja miten se eroaisi toiminta- ja käyttötavoiltaan suorasta osana ”hoitosuhdetta” olevasta sähköpostiviestinnästä potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välillä.

Kirjallisuushaun tulos oli varsin vaatimaton; varsinaisia hakusanoja, tai termejäkään ei ollut olemassa ja terveydenhuollon ja yhteiskunnan ”virallinen linjaus Suomessa” vaikutti poissulkevan tällaisen toiminnan oikeastaan kokonaan asianmukaisesti toimivasta terveydenhuollosta. Joitakin aivan pienimuotoisia tutkimusjulkaisuja löytyi – ja joitakin kannanottoartikkeleita ja mielipidekirjoituksia, joissa pohdittiin samoja kysymyksiä, joita itse pohdin. Miten tällainen uudentyyppinen viestintä sopii terveydenhuoltoon? Ketkä sellaista voisivat hyödyntää? Voiko siitä olla haittaa? Samaan aikaan kun ihmiset enenevässä märin alkoivat hoitaa kaikkea mahdollista arkista viestintää sähköpostitse ja internetin kautta, todettiin Suomessa tietosuoja ja -turvanäkökökulmasta, että ”oikeastaan mitään terveysasioita” ei voi hoitaa sähköpostitse, sähköistä kontaktia terveydenhuoltoon ei voi olla olemassa ilman olemassa olevaa hoitosuhdetta ja että kansallisissa suurissa ponnisteluissa rakentaa toimiva yhtenäinen sähköinen arkisto ja sairauskertomusjärjestelmä ei suoraa viestintää potilaan ja lääkärin välillä vielä katsottu lainkaan keskeiseksi asiaksi.

Tilanne tuntui hämmentävältä ja herätti paljon kysymyksiä – kokemus käytännön lääkärintyöstä ja opiskelijoiden maailmasta antoivat kuvan, että sähköinen viestintä myös potilaan ja terveydenhuollon välillä jo nykymenetelmin ovat jo nyt ”tätä päivää”, mutta toisaalta ”virallinen” kuva terveydenhuollon kehityksestä ei sisältänyt näitä viestintämuotoja, eikä niille näkynyt lähitulevaisuudessakaan vielä mitään selkeää roolia!

Hämmennys ja monet kysymykset, joita sähköisen toiminnan ympärillä liikkuivat, herättivät kiinnostukseni perehtyä ja syventyä aiheeseen. Minusta tilanne vaikutti vastaavalta, kuin mitä kuvittelen aikanaan puhelimen käyttöönoton vaikuttaneen terveydenhuoltoon. Mitä jos silloin olisi päädytty toteamaan, että ”valitettavasti emme voi ottaa puhelinta käyttöön terveydenhuollossa, sillä emme voi olla varmoja sen turvallisuudesta, eikä se muutenkaan oikein sovi korvaamaan kasvotusten tapahtuvaa kohtaamista”.

Päädyin vuonna 2003 käynnistämään väitöskirjahankkeen, jotta voisin löytää ainakin joitakin vastauksia siihen, miten ja millä tapaa sähköinen viestintä ja terveysneuvonta olivat jo käytössä terveydenhuollossa ja millainen rooli niillä ehkä voisi olla tulevaisuudessa. Tuolloin oli kansainvälisen kirjallisuuden ja kongresseissa esitettyjen hankeraporttien valossa selvästi nähtävissä, että sähköiset terveyspalvelut olivat vielä vaatimattomasti kartoitettu, mutta vahvassa kasvussa oleva tutkimusala. Ympäristönä opiskeluterveydenhuolto sopi tällaisen tutkimuksen toteuttamispaikaksi erittäin hyvin; korkeakouluopiskelijat ovat iältään, opiskelussa vaadittavilta ominaisuuksiltaan ja toimintakulttuuriltaan se väestön osa, joka ehkä kaikkein ennakkoluulottomimmin ottavat käyttöönsä luontevasti uutta viestintäteknologiaa ja sen sovelluksia. Kun vuonna 2005 73 % suomalaisista aikuista käytti aktiivisesti internetiä, oli internetin käyttäjiä yliopisto-opiskelijoista jo vuonna 1999 96 % ja vuonna 2000 sekä vuonna 2002 99%! Vaikka yliopisto-opiskelijat eivät millään tapaa kattavasti edusta koko väestöä ja sen kaikkien osion näkökantoja ja tarpeita, voidaan tutkimustuloksia opiskeluterveydenhuollosta soveltaa huomioimalla ne tuloksina ”pilottiväestöstä”, joka edustaa tietoyhteiskunnan koulutettuja ja kaikkia sähköisiä palveluita aktiivisesti käyttäviä aikuisia.

Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittavat, että asioita, joita ”ennen” hoidettiin pääsääntöisesti vastaanotolla, hoidetaan enenevässä määrin puhelimitse ja sähköpostin avulla. Vuonna 2007 Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön lääkärien kaikista potilaskontakteista puhelin- tai sähköpostikontakteja oli kolmannes. Sähköpostikontaktien kirjaaminen erillisestä sähköpostiohjelmasta sähköiseen sairauskertomukseen vaatii ”hyppimistä” kahden erillisen järjestelmän välillä; tapahtuneista sähköpostikontakteista potilaan ja lääkärin välillä kirjattiin vain alle kolmannes sairauskertomukseen.

Lääkärit ja opiskelijat suhtautuivat myönteisesti sähköisiin terveyspalveluihin. Sähköpostin arvioitiin soveltuvan hyvin korvaamaan noin viidenneksen nykyisistä puhelinkontakteista. Lääkäreistä yli 40 % piti tavallisen, suojaamattoman sähköpostin tietoturvaa sellaisenaan riittävänä potilasasioiden hoitamiseen. Tutkimuksessa todettiin vuosien 2001-2007 välisenä aikana yli 61 000 sähköiseen sairauskertomukseen tallennettua sähköpostikontaktia potilaan ja lääkärin välillä. Tuona ajanjaksona ei rekisteröity yhtään potilasvahinko-, valitus- tai tuomioistuimeen vietyä tapausta, joka olisi koskenut sähköistä viestintää.

Opiskelijoista aktiivisimpia sähköisten palveluiden käyttäjiä olivat naiset ja pääkaupunkiseudulla opiskelevat. Yleisellä tasolla terveysneuvontaa antavaa sähköistä verkkoneuvontapalvelua käyttäneiden opiskelijoiden arvio omasta terveydentilasta (tätä pidetään yleisesti ”hyvänä” yleisen terveydentilan mittarina) ei poikennut palvelua käyttämättömien opiskelijoiden arviosta. Sen sijaan verkkoneuvontapalvelua käyttäneet opiskelijat olivat käyttäneet useammin YTHS:n lääkäripalveluita, kuin muut opiskelijat. Verkkoneuvontapalvelun luontevin rooli näyttäisi olevan perinteisiä kohtaamistapoja tukeva toiminta sekä palveluntuottajan tietynlainen ”kartoittaminen” jo ennen vastaanotolle tuloa: ”Onko terveydenhuollolla halua ja valmiuksia auttaa minua?” Otetaanko minut vakavasti?” jne.

Näyttää vahvasti siltä, että suoralla sähköisellä viestinnällä potilaan ja terveydenhuollon välillä on jo nyt merkittävä – ja tulevaisuudessa vielä vahvasti kasvava – rooli osana terveydenhuollon palveluita. Terveydenhuollon ammattilaisten panosta tarvitaan tunnistamaan niitä haasteita, joita sähköinen viestintä on tuonut terveydenhuollon arkeen. Terveydenhuollon, tietotekniikan ja yhteiskunnan yleisiä palvelurakenteita suunnittelevien ammattilaisten yhteisenä tehtävänä on kehittää sähköisiä terveyspalveluita niin, että ne osaltaan täydentävät nykypalveluita ja osaltaan tukevat ja tehostavat potilaiden hyvää hoitoa.

Lähde:

Castrén J. 2008. Sähköinen viestintä ja verkkoneuvontapalvelu osana yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuoltoa. Akateeminen väitöskirja. Tampereen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print, Tampere (http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-7519-1.pdf)